Jan Erik Vold
| Jan Erik Vold | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. lokakuuta 1939 Oslo, Norja |
| Kansalaisuus | norjalainen |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | norja |
| Tuotannon kieli | norja |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Jan Erik Vold (s. 18. lokakuuta 1939 Oslo, Norja[1]) on norjalainen kirjailija.
Voldin isä oli toimittaja Ragnar Vold,[1] ja hänen sisarensa on kirjailija Karin Beate Vold.
Toimittajaperheessä kasvanut Vold suoritti examen artium -tutkinnon 1958. Hän oli töissä laivoilla kesällä 1956 ja syksyllä 1958 ja pääsi tuolloin käymään Chicagossa ja New Yorkissa. Hän kiinnostui jazzista ja runoudesta ja kirjoitti 1950-luvun lopulla niistä aiheista artikkeleita. Opiskellessaan Oslon yliopistossa hän oli 1962–1963 stipendiaattina Kalifornian yliopistossa Santa Barbarassa ja tutustui William Carlos Williamsin ja Samuel Beckettin runouteen. Uppsalan yliopistossa hän opiskeli tammi–elokuussa 1965.[2]
Vold on keskeinen Profil-ryhmän runoilija ja sukupolvensa vaikutusvaltaisimpia lyyrikoita. Hän on saanut valtion stipendin 1991. Konkreettisella, todellisuutta lähenevällä runoudellaan hän otti jo heti 1965 etäisyyttä 1950-luvun lyyriseen symbolismiin. Hänen suosituimpia kokoelmiaan ovat Mor Godhjertas glade versjon. Ja (1968) ja Kykelipi (1969). Lisäksi hän on kirjoittanut kirjallisuutta käsitteleviä esseitä ja esittelyjä ulkomaisista runoilijoita ja toimittanut runoantologioita.[1]
Palkinnot ja tunnustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tarjei Vesaasin esikoisrunoilijapalkinto debutantpris 1966
- Dagbladetin lyyrikkopalkinto 1970
- Aschehoug-palkinto 1981
- Norjan kulttuurineuvoston kääntäjäpalkinto 1981
- Dobloug-palkinto 1988
- valtionstipendiaatti 1991
- Brage-palkinto 1993
- Bragen kunniapalkinto 1997
- Gyldendal-palkinto 2000
- Norsk Forfattersntrums Wergelands Åre 2008
- Oslon yliopiston kunniatohtori 2000
Suomennettu tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teoksessa Mukkula 2003: Lahden kansainvälinen kirjailijakokous on seuraavat Voldin runot
- Hirvi : 1
- Hirvi : 2
- Hirvi : 3
- Hirvi : 4
- "Hän paloi, sillä hän paloi"
- Kun linnut eivät laula
Teoksessa 80–90: pohjoismainen antologia on seuraava Voldin runo
- Kun linnut eivät laula
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Øystein Rottem: Jan Erik Vold Store norske leksikon. 18.10.2017. Viitattu 13.4.2018. (norjaksi)
- ↑ Øystein Rottem: Jan Erik Vold Norsk biografisk leksikon. 113.2.2009. Viitattu 13.4.2018. (norjaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jan Erik Vold, Gyldendal.no
